ajatuksia

En epäselvä oo tahallani,
mut kerron nyt asiat tavallani,
ko pystyn seisoo omil jaloillani,
eikä min tarvi olla pahoillani:


Ku aina vaa,
purkaa huonoi tunteitaa,
ei hyvist keksi sanaakaa,
mut nyt lukkoi alan avaamaa,
ja hetkeks taas alan sanomaa.

Haluun et tunteet välittyy,
välil angstii, mut se on hyväksyttyy,
ja ku sisällä liekki syttyy,
mua ei saa sillo pysäytettyy.

Mul on suunta elämässä,
sen nyt tajusin tässä,
ja vaik hihas oiski se ässä,
ni min vauhis ohi kiitävässä,
kaikki voi kadota hetkessä.

Mut kerranki tiedän ees vähä mitä teen,
ja oon valmis duunaa sen asian eteen,
jätin jopa kessuttelun sikseen,
jotta pääsen myös joskus arvostukseen.

Nykyää osaan tunteitanikin näyttää,
mölyt mahas, kuitenki koitan pidättää,
mut välil on vaa vaikee käsittää,
miks pitää muuta esittää.

Sillä tunteet mun on ristiriidassa,
hukassa, ison labyrintin seassa,
silti tiedän mitä on tapahtumassa,
kaikki selviää sit tulevaisuudessa.

Ja ilman min ystäviä,
olis yhä haavoja syviä,
ei olis ilosia päiviä,
eikä niitä hetkiä hyviä.


Lopuks haluun viel kaikkia kiittää,
vaikka sanat ne ei voi mitenkään riittää,
tekstiin tää silti pakko on liittää,
vaik kiitosta ei voikkaa selittää.

                                                                                    <3 -Tiia-