maanantai 20. toukokuuta 2013

20.5.2013

Kun tänään tässä iltasella eksyin jostain kumman syystä naamakirjaan, huomasin yhden kaverin kommentti toimissa sanan muru. Mitä kuuluu muru? No kerros muru yms. MITÄH!? miks se on muru? Sehän meinaa ihan sellasta pikkupikku hippusta, miks ei koko pala? Kakkupala. Sanotaan kans vaik suklaamuru tai kultamuru. Sen ymmärrän itseasiassa, koska kulta, jopa se murukin on aikas arvokas. Mut suklaamuru? Suklaahan sulaa= teidän suhde ei kestä. Toisaalta suklaa on hyvää, mut kultaa ei voi syödä. Kylläpä tämäkin on hankalaksi väännetty. Pienen pohdinnan jälkeen hiipi ajatus siitä, että muru ei riitä. Siis esim. syöt jäätelöstä vaan strösselin tai karkeista sokerit päältä. Meinaako se "hellittely" nimi siis sitä, että haluat lisää sitä, eli häntä VAI, että hän ei riitä ja haluat muuta? En mie ees tiedä miks mietiskelen tämmösiä, mut kumminkii. Tämmöne puhuttaa.

N. tunti takaperin tulin tekemäst iltatallia, mut oikeastaan en ois halunnu tulla viel sisään. Tiesin et ku astun ovesta, avaan koneen, laitan radion ja teen ruokaa. Kaikesta tästä rutiinista poiketen oisin halunnu jäädä ulos, ihan vaan istuskelemaan, mietiskelemään. Oikeastaan olisin halunnu vetää kessun ja kylmän bissen, mut enpä sit saanu kumpaakaan ja jos ihan tarkkoja ollaan, ni en saanu ees sitä hetkeä siinä. Kun kattelin puiden hiirenkorvia ja kukkanuppuja, tuli mieleen kuinka kovasti haluisin piknikille. Ihan semmoselle niin klisee klisee piknikille ko voi vaa olla, eli ruutuviltti eväskori mis on kaikkee herkkuu ja herkkujuomat ofc.















Radiost tulee Jerry Cotton, muistuttaa mua eräästä... </3 Onks se outoo et on kuiteskii nyt jo vähä yli vuosi enkä saa vaa enoo pois mielestä? Mie oon surkutellu sitä aina silloin tällöin ja sit se tulee just välil mielee ja sit tulee taas itku. Enkä siis tietenkään haluu unohtaa kokonaan, mut ku sattuu oikeasti vieläkii pahasti. En pysty jotenka sisäistää, et en voi enää soittaa sille, en voi enää nähä sitä, en voi enää puhuu sille, en voi enää halata sitä.. Kaikist pahinta on ku kuulee jotain musiikkia mist hän piti tai jotai mitä hän aina soitti. Ois myös niin paljon kerrottavaa omast elämäst, haluisin kertoo kuinka riitelin Mr M:än kans, kuinka oon päässy sinne Loviisaan ja kuinka nyt oon kirkkonummel. Haluisin kertoo et valmistun ajoissa ja et hän ois kattomas. Mut hei, mitään näist ei ois ees tapahtunu, jos hän ois viel tääl. Ei ois tullu riitaa, koska en ois ollu niin sekasin, en ois menny sinne Loviisaan, jos äiti ei ois menny niin sekasin. 

But now, first time of eternity i feel good. I feel... happy and glad and i think this is my place to be.


5 kommenttia:

  1. Mä aina mietin, että mun ei tarvi päästä soittamaan ja kertomaan meijän iskälle ja mummolle kuinka oon saavuttanu kaikkee ja mitä oon tehny koska minust ne seuraa mun mukana ja on ylpeitä siitä kaikesta mitä teen :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä miekii sit jossain vaihees pystyn ajatteleen noin :)

      Poista
  2. Mutta onhan kakkupalakin tavallaan muru, kokonainen kakku ei olis muru. Ehkä se muru tarkottaa sitä, et toinen on kun se paras muru, niinku vaikka se strösseli tai jotain. Vaikka onhan jokaisessa sitten ne huonotkin puolensa, mutta sillon kun suututtaa ni huudetaankin saakutan kp ja silleen.

    Sitte toi piknikkihän onnistuu, koska vaan, enitaim, kokoot vaan porukan kasaan ja eiku piknikille, nyt on lämmin ja kaikkee. onnistuu ihan varmasti. Sun ympärillä on paljon ihmisiä, jotka lähtee sun kanssa piknikille.

    Pitäsköhän sun ostaa kaupasta muutama olunen, et voit vetää sen bissen jos niikseen tulee? ja vaikka spaddunkin :) Niin ja sä et oo rupusakkia. ET!

    VastaaPoista
  3. Ja ota toi robottitunnistus pois!!

    VastaaPoista
  4. haha :D ihana Petra<3
    en osaa ottaa sitä:'D

    VastaaPoista