Ja siltikin kaikesta huolimatta menin auttamaan tallinteossa. En vaan näköjään pysty oleen poissa sieltä vaik ois vapaata. En tiedä kuinka oudolta/hölmöltä/ kornilta tää kuulostaakaan, mut mulle tulee oikeasti ihan sairaan hyvä mieli ko tiedän että autan toista ja autetulle tulee hyvä mieli. Tää on kai niitä elämän pieniä iloja ja siksi toivoisin maailmassa olevan useampia, joille se raha tai muu maallinen omaisuus ei olisi se tärkein.
Anyway, they came; Rebelius ja Mercurius. Hyvät, hienot ja rakkaat ystävät vuosien takaa, oli ajanu tuntikausia vain minua katsomaan. Olin super happy happy, ku siitä on taas vierähtänyt muutama tovi ko viimeks ollaan nähty. Esittelin vähä paikkoja ja sain Mertsan uskaltautumaan heppaa taputtaan ;) nassukkaa vähä jänskätti, mut hyvin se meni! :D Käytiin yhes syömäs pizzaa jossai ihme mestas ja sit palattii takas hoodeille kahvitteleen. Juttua ois riittäny kyl enemmä ko tarpeeks, mut tyttelit lähti sit parin tunnin pääst ajelee takas kotio päi lätkää katsomaa. Ilman teittiä en kyl pysyis koossa, nyt jo ikävä! <3
http://www.youtube.com/watch?v=6z3hmzZZ9us
Meri oli käyny myös Espanjas, Fuengirolas ja se toi mulle tälläsii tuliaisii:
 |
| Pitsi huivi |
 |
| Kakkulat ja meikkisiveltimet |
 |
| Vodka |
Ja kaikki Wiolettia ofc!
Haikeissa tunnelmissa päädyin katselemaan ratsastustunteja kentälle ja aloin miettimään kuinka hullu oikeasti olenkaan, siis hevoshullu. Mietin kaikkea sitä mitä mulla vois olla ja mitä voisin tehä, mut silti olen täällä kentän laidalla putsaamassa kavioita, pitelemässä hevosia ja auttamassa ridaajat kyytiin. En mie osaa mitään muuta, enkä vielä oikein tätäkään, mut kysehän kuitenkin on siitä mitä mulla jo on ja siitä mitä mie haluun, eikä siitä mitä muut haluaa että mie haluun... Tarpeeks epäselvää? :D
Joka tapauksessa tänään huomasin, että mie en muokkaa min elämää muille hyväksi, vaan muut muokkaa min elämää mulle hyväksi. :)
-Tiia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti