Ryypyn paikka

AH! Oli ihana päivä! Aurinko paaaastoi, työt meni kivasti ja oli mukaisaa. :) Käytiin hyppiin maastoesteit oikee porukalla ja mie menin Casmandeeeeeeeroksellaaaaaaaaaaaaaaa <3 ekaa kertaa tais hypellä noita, jonka vuoksi oli aluks vähä skeptinen, mut ku kuski reipastu ni reipastu heppakin. Ja tipuin.... taas.... mikä kumma siinä on etten vaan pysy kyydissä enää? Ennen en ois tippunu mistää tommosist, mut tääl Wiknerillä oon tippunu vissii 100 krt. Taas kaikille todistettiin heidän luulot oikeiksi = olen surkea. Hyppelöiden jälkeeen tytsyjen kans kaarrettii viel mäkkäriin, mut sehän ei ketään yllätä ko vakioasiakkaitahan tässä kohta kaikki ollaan. Kiitos ihanasta seurasta teille ja kiitos myös siitä, että jaksatte mua vaik oonki tällänen urvelo. :)

MUTTA sitten, päästään tähän min probleemoon again. Josta btw. tänään tässä illalla kasvoi vielä pahempi. Joten voitaisiinko puhelimet ja kaikki muutkin elektroniset ja epälokriset viestintävälineet tiputtaa maailman reunalta kaukaisuuteen? Tässä nyt tuliais vodkaa nautiskelen, koska todellakin olen ryypyn tarpeessa. Miten voi olla, että pitkään aikaan kukaan ei halua mitään, mutta sitten yhtäkkiä samaan aikaan kaikki haluaa kaiken? Min pitäs sanoo ei ja ooon niinku |  | näin lähellä, mut silti en pysty.Vielä ei myöskään ole myöhäistä myönteiselle vastaukselle... Mut mitä, mä teen? Tämä min ongelma kasvoi, koska eräs "vanhatuttu" liittyi mukaan leikkiin. Oikein väen vängällä tunki itsensä tänne saippuakuplan sisään, jota en saa nyt puhki millään. Tässä vaiheessa voin kertoa, että on kyllä tyhmää porukkaa kun ei ymmärrä, jos ihminen ignooraa jotain niin selvennyksen vuoksi kaikille: SILLOIN EI KIINNOSTA. Niin miksi sinä heltanheiluttaja tällöinkin tunget itsesi tänne, kun olisi tilanne tarpeeksi vaikea ilman sinuakin. Kippis ja kulaus vaan, ni rupeaa elämä helpottamaan!