Aku Ankka

Eilen lähettii sitte aamupäivällä liikenteesee Tiinan & PumPumin kanssa, JYVÄSKYLÄÄN kansallisiikisoihin. KOULUkisoihin, et sekii vielä. Se 4 h ajomatka Kirkkonummelt traikku peräs Jyväskylään alkoi oikein mainiosti ja loppu hyvin kaikki hyvin. Siinä vaan keskenkaiken tuli ohimennen mieleen, et ois voinu numerolapunki ottaa... (ei saa lastata ulos jos ei oo suitset päässä numerolapun kanssa), mut onneks paikanpäällä oli kuiteskii joku varusteshoppi mist sai ostettuu. Pumppa sai 63 % mikä min mielestä just 5 .v täyttäneeltä on ihan hyvin, mut Tiina analysoi aika kovasti omaa suoritustaa. Voihan se olla niin tai näin, minust se meni hyvin ja thats it. En mie osaa katttoo sitä sillai ko ne tuomarit ja joo oon koht ammattilainen, mut täs vaiheessa mun ammattiin kuuluu vaan osata kattoa ontuuko se vai ei, tuleeko verta suusta vai ei ja hoitaa se sit sen mukaan. Kylhän mie haluisin osata kattoo et meneekö nyt laukkapiruetit hiemman liian jotai, mut en vaan viel osaa, piste.

Otsikko kuiteskii juontaa juurensa tän päivän keskustelusta med Petruska & kumppanit, jossa kävi ilmi et omistan Aku Ankan tuurin. Näin taitaa kieltämätttä olla, sillä harvinaisen hyvin tunnistan itseni tuosta jatkuvasta epäonnesta ja supersuurista kämmähdyksistä. Esim. Kävelen kerran tallliin ilman turvakenkiä ja varpaat murtuu, meen estekisoihin ja tipun ekalla pystyllä, lähen noutamaan maneesin takaa tolppia tajutakseni, että oon kävelly ihan turhaan ympäri kun ei siellä ollu niitä enää ja soijaa pukkaa. Olen kateellinen Hannu Hanhille, joita täällä vaikuttais olevan useampiakin. Vaan missä on Milla Magia? Hän voisi tehä jotain taikoja, jotta meidän onnet kääntyis ympäri ja kerranki voisin olla se fiksu ja filmaattinen räpylöiden läpsyttäjä, silllä tällä hetkellä saan suuhuni vaan edellä menijän pyrstösulkia.

Sitte, isukki kaipaili minuu tänään :) <3 Vaan sen verran kylläkin, et ilmoitti veljensä eli min sedän kutsusta suvun tapaamiseen... Not good, not good. Koitin sitte kysellä vähä et ketäs sinne on menos ja mitäs siell tapahtuu, ko enhä mie koskaa missää sukujuhllis oo ollu. Ei se vastannu mitään, mut tiedänhän mie jo muutenki millanen henkinen helvetti siel odottaa. Nyt kaikki aattelee: et miten niin muka, okei ei aina jaksa sukuloida, mut ei se nyt niin paha oo kyl sitä päivän kestää, MUTTA tätä ei kestä kuunnelkaas:
(SYVÄ huokaus) Min isi ja setäni Seppo on ku yö ja päivä. Ei niinku mitään samaa niissä, niin voitteko kuvitella meitä lapsia sitte? Niit on 4, 2 tyttöö ja 2 poikaa tai aikaihmisiähän he ovat jo ko meitäkii vanhempia, mut KAIKKI niist on ylioppilaita, jotai L:iä kirjottaneita muka olevinaan viisaita ihmisiä. Eivät polttele yhtään mitään ja aniharvoin maistelee tilkan viiniä kuunnellessaan oopperaa. Ne asuu ulkoimailla, eri maassa taitaa jokainen majailla, on vaimoo, on lapsii ja kaikkee, puku päällä kulkevat jokapaikkaan yms. Tosi sivistyneitä ihmisiä.
Mut sitte ollaan me, rupusakki. Risat verkkarit päällä ja liian isot hupparit. Meistä kukaan, ei KUKAAN ole kirjottanut eikä aijokaa. Vedetään pussikaljaa kotipuistossa ja pilataa keuhkot vetämäl spaddua. Meidän eronnneeesta perheestä 4 asuu KSNK ja yhteensä ois siis 5. Meistä ei kukaan tiedä mistään mitään ja kuunnellaan enkkurokkipunkkia, josta ei ymmärretä sanaakaan. Niin kyllähän tää nyt pahasti siihen Ankka teoriaan kalllistuu, kun Seppo näköjään on se min Roope setä.