Kyllä minäkin haluan

Taas jälleen, niinkuin aina minulla olisi hirveesti kaikkee kivaa kerrottavaa, mut oikeastaan en jaksa niisttä kirjottaa. Aina on päivän päätteeksi jokin asia jäänyt vihlomaan hampaan rakoon ja tänään se on ratsastus. Eikä oikeastaan ihan mikä tahansa ratsastus vaan kisat. Kisat, kisat, kisat. ( Syvä huokaus) En ymmärrä, miksi en koskaan pääse kisoihin? En ikinä, ikinä, ikinä. Joudun joka kerta oleen kisahoitajana. Ja okei, se on mulle ihan fine, tykkään tulla hoitajaks esim. kenttäkisoihin, se on jännä, tykkkään tulla hoitaa kansallisii ja kansainvälisii kisoihin ja miks ei sit aluekisoihinki, MUTTA mie haluun ite kans! Oon aina halunnu mu en ikinä pääse.

Toisinaan (aina) en voi käsitttää, miksi niissä kisoissa nään porukkaa jotka ei es halua ridaa siellä? koska vanhemmat on ostaneet lapselle hepan ja he haluaa et toinen menestyy. Okei. MUT SE PAATIN TAPPI EI HALUA!!! Mut mie haluan, joten miksi sinä niin saatanan rikas vanhempi et ole voinut ostaa sitä heppaa vaikka mulle? Sekii on ihan älytöntä btw. ku multa tulee kaikki kysymä onko sulla omaa heppaa? Aijaa miks ei oo? Haluisitko? NO URPÅT KUUNNELKAA TOTTA KAI HALUAISIN! Haluaisin vaikka heti, mut ei ole, ei ole sitä vitun rahaa, enkä omista sellasta vanhempaa joka haluis rahojaan muhun sijoittaa.

Haluaisin kisoihin, oon kuitenki aina se hoitaja. Lehtoharjussa lähti rekallinen heppoja, REKALLINEN ja jouduin silti olee se helvetin hoitaja. Sillo aina aattelin kumminkii et kyl mie sit ainaki pääsen yllin kyllin ko minust valmistuu ammatttilainen, mut eipä oo muuttunu asiat. Mikä siinä on? Oonko niin huono, et en voi osallistuu mut kukaa ei kehtaa sanoo? NO SANOKAA NYT SAATANA!!! MIKÄ VITTU VOI OLLA SIINÄ ETTEN PÄÄSE/ SAA TULLA MIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!??????????????
Oooon niin hermoraunio et ehkä kuolen! Sitte noi saakelin pillerin pyörittäjä TUNTIRATSASTAJAT saa mennä, niinku WHAT???!!!  Argh, en kestä!

Toinen asia myös, joka sydämmelläin keikkuu on päätös. Päätös siitä kumpi on parempi. Oon pikku hiljaa oppinu kunnioittaa itteäni niin, että koitan tehä juttuja sen mukaan mikä minust tuntuu hyvältä, en silllai miten muista tuntuu. Tai siis joo, haluan myös et muista tuntuu hyvältä, mut lopullinen päätös pitää kuitenkii tehä ittensä perusteella eikö? Sillai oon nyt oppinu. Mulla oli vaikea päätös, kun TO- jakso on nyt loppu ja min pitäs kerätä kimpsui ja kampsui & lähtä menee, but i just feel like that i want to stay. Joten miten kerron Marialle& kumppaneille et hei sori en haluukkaa sinne ko haluun jäädä tännne? KUN kyse ei kuitenkaan oo siitä et en viihtyis Marialla, mut tää tuntuu vaan paremmalle, en osaa sen enempää kuvailla sitä. Onko se väärin mie mietin vaan? Koska enhän mie oo ketään unohtanu, mie vaan yritän toimii sillai ko tuntuu hyvält, vaik sydänt vähä ottaa kipeetä...

Loppujen lopuksihan kaikki haluaa olla vaan onnellisia. Kaikki tekee omia juttujaan just sen takia et se tuntuu hyvältä ja vaik just sinä hetkenä ei tuntuiskaa, niin myöhemmin se on ollu oikee ratkasu eiks nii? ei voi takertua johonki ko takiainen, täytyy osata pääst irti. Mut ent sit jos ei haluu päästä irti? Sillo se varmaan on ihan oma ja hyvä valinta. Mut jos kysyn teettekö juttuja, joista tulette onnelliseksi, niin kyllä kaikki tekee. Miksi mun pitäs tyytyä sitte yhtään vähempään, kyllä minäkin haluan.


                                                    -Tiia-