The feeling when your dreams came to apart..

Oltiin eile Kotkas tytsyjen kans Jaakon pubin terassil paril ja hauskaa oli

Pitäs lähtee juhlii kunnol päättäreit Rantaharjuu kaikkie luokkalaiste kans, mut saa nähä nouseeko fiilis.

Sillä tänään oli ihan tavallinen keskiviikko aamu. Heräsin ku heräsin nousin ko jaksoin, söin ja löhösin, ihanaa <3 Sitten kaikki kääntyi päälaelleen, kun meidän opo Anna Haapio kilautti mulle. Toissapäiväisestä ohjuri (ratsastuksen ohjaaja) haastattelusta oli kyse ja hän kertoi :

" Heippa, onko Ekholmin Tiia puhelimessa?"

- On juu

" Niin Haapion Anna täällä soittelee siitä haastattelusta. Minulle on annettu tehtäväksi ilmoittaa kaikille haastatetuille päätöksistä ja siksi tässä teitä läpi soittelen"

- Okei (sydän alkaa vähän tykyttää)

" Sinun kohdalla tässä on päätetty, että haastatteliat eivät puolla hakemustasi, joten hakemuksesi ratsastuksen ohjaajaksi on hylätty"

- (hiljaisuus) Okei

" Ollaan juteltu tästä ja taitojen puolestahan se olisi täysin mahdollista, mutta olemme kuitenkin yhtämieltä siitä , että sinun täytyy olla ainakin yksi vuosi työelämässä, jotta saat aikaa aikuistua"

- .....Okei

" Niin, että sitten vuoden päästä olet enemmän kuin tervetullut uuteen haastatteluun, jos olet vielä sitä mieltä"

- .... Okei

" Niin.. Hyvää jatkoa ja onnea sulle näistä harkkarin(harrasste ohjaaja) papereista"

- Joo, moikka

"Moi, moi"

--- Tuut Tuut Tuut---

Ja näin pienessä ajassa maailma romahti. Siihe ei tarvittu ku........ 30 sekuntia...........

Nyt ku joku siellä ruudun toisella puolella aattelee ja saattaa sanoakin, et hei  ei se mitää meinaa sit vaa haet uudestaa. Mut te ette ymmärrä. Te ette ymmärrä kuinka paljon mie halusin tätä, te ette ymmärrä kuinka paljon tää ois merkinny mulle, te ette ymmärrä mistä tää johtuu. Te ette ymmärrä..

Mut mie kerron teille tietämättömille. Eli min pitää kasvaa aikuiseksi = Muuttaa omaitteni joksikin muuksi.

Kyse on mun tulisesta luonteesta. Te ette ehkä ymmärrä sitä, en oo itseasiassa kohdannu yhtäkään ihmistä vielä, joka ihan oikeasti ymmärtää sitä, mua. Mie en pysty muuttamaan sitä, oon yrittäny, mut se on niin helvetin hankalaa! Ja joka kerta ku mulla o ollu ongelmia, se on johtunu just siitä min tulisuudesta. Voiko kukaan ymmärtää et sitä on oikeasti vaikea hallita? 

Mie oon niin paljon yrittäny olla hyvä ja tehny töitä sen eteen et saavuttaisin sen mitä oikeasti haluun. Oon tehny töitä aamusta iltaan ja yöhönki välillä, oon tuhlannu rahaa varusteisiin ja koneeseen et saan tehtyy tehtävät ja oon lopettanu tupakoinnin ( tai olin ainakin vähä aikaa sitten..) MITÄ MUUTA TE VITTU HALUUTTE??!! Oikeasti rakas jumala kerro mulle mitä min pitää tehä, ku mikää ei riitä?

Tää tunne taas, et oon huonompi ku muut valtaa mut kokonaan, enkä kestä sitä.

Eikä siis haittaa, et on olemassa parempia ku mie sehä on vaan hyvä, mutta ku miekii haluisin olla parempi. Ja ku on tehny sen eteen niin paljon töitä ko mie eikä saa siitä kiitosta, se murskaa mut palasiks ku World Trade Center.

 -Tiia-

öhöö

Anteeksi joo oonki tosi huono bloggaaja, mut mulle kerrottiin et saa irjotta ih millo huvitt ni niinpä nyt laitan :)
Tosi lyhyen tosin, lähinnä pikakatsaus taas edellisiin päiviin, oltiin Tiinan kans Jyväskyläs jaaaaaaaaaaaa nyt Petran ja Tiinan kans kenttäkisois ja oli siistii! Vaik en ite hypänny ni se fiilis tarttu silti! ^^ ja joo en oo jaksanu just noiden takii kirjottaa enkä jaksa nyttenkä sen enempää ko oon nuukkunu niinku 2 yönä yht. 3 h et kuolen :D

oon todellinen Aku Ankka, koska iskä antamat raybanit meni paskaks... EN tajuu miks aina rikon just iskän kaik lahjat :(

Mut joo irrottelen med Häksy niinku näkyy + Tiiteterapeutti, joka ei halunnu kuvaa ni sit pölläsin sen FB:stä kuva XD jjjaaaaaaaaaaaaa joo, nyt ei kyl pysty ihmeempiä, Kesäkuus Wikner kutsuuu plkallisiin töihi nääs, sori SOFIA et oon vieny sin vuorot! :O

20.5.2013

Kun tänään tässä iltasella eksyin jostain kumman syystä naamakirjaan, huomasin yhden kaverin kommentti toimissa sanan muru. Mitä kuuluu muru? No kerros muru yms. MITÄH!? miks se on muru? Sehän meinaa ihan sellasta pikkupikku hippusta, miks ei koko pala? Kakkupala. Sanotaan kans vaik suklaamuru tai kultamuru. Sen ymmärrän itseasiassa, koska kulta, jopa se murukin on aikas arvokas. Mut suklaamuru? Suklaahan sulaa= teidän suhde ei kestä. Toisaalta suklaa on hyvää, mut kultaa ei voi syödä. Kylläpä tämäkin on hankalaksi väännetty. Pienen pohdinnan jälkeen hiipi ajatus siitä, että muru ei riitä. Siis esim. syöt jäätelöstä vaan strösselin tai karkeista sokerit päältä. Meinaako se "hellittely" nimi siis sitä, että haluat lisää sitä, eli häntä VAI, että hän ei riitä ja haluat muuta? En mie ees tiedä miks mietiskelen tämmösiä, mut kumminkii. Tämmöne puhuttaa.

N. tunti takaperin tulin tekemäst iltatallia, mut oikeastaan en ois halunnu tulla viel sisään. Tiesin et ku astun ovesta, avaan koneen, laitan radion ja teen ruokaa. Kaikesta tästä rutiinista poiketen oisin halunnu jäädä ulos, ihan vaan istuskelemaan, mietiskelemään. Oikeastaan olisin halunnu vetää kessun ja kylmän bissen, mut enpä sit saanu kumpaakaan ja jos ihan tarkkoja ollaan, ni en saanu ees sitä hetkeä siinä. Kun kattelin puiden hiirenkorvia ja kukkanuppuja, tuli mieleen kuinka kovasti haluisin piknikille. Ihan semmoselle niin klisee klisee piknikille ko voi vaa olla, eli ruutuviltti eväskori mis on kaikkee herkkuu ja herkkujuomat ofc.

Radiost tulee Jerry Cotton, muistuttaa mua eräästä... </3 Onks se outoo et on kuiteskii nyt jo vähä yli vuosi enkä saa vaa enoo pois mielestä? Mie oon surkutellu sitä aina silloin tällöin ja sit se tulee just välil mielee ja sit tulee taas itku. Enkä siis tietenkään haluu unohtaa kokonaan, mut ku sattuu oikeasti vieläkii pahasti. En pysty jotenka sisäistää, et en voi enää soittaa sille, en voi enää nähä sitä, en voi enää puhuu sille, en voi enää halata sitä.. Kaikist pahinta on ku kuulee jotain musiikkia mist hän piti tai jotai mitä hän aina soitti. Ois myös niin paljon kerrottavaa omast elämäst, haluisin kertoo kuinka riitelin Mr M:än kans, kuinka oon päässy sinne Loviisaan ja kuinka nyt oon kirkkonummel. Haluisin kertoo et valmistun ajoissa ja et hän ois kattomas. Mut hei, mitään näist ei ois ees tapahtunu, jos hän ois viel tääl. Ei ois tullu riitaa, koska en ois ollu niin sekasin, en ois menny sinne Loviisaan, jos äiti ei ois menny niin sekasin. 

But now, first time of eternity i feel good. I feel... happy and glad and i think this is my place to be.

Aku Ankka

Eilen lähettii sitte aamupäivällä liikenteesee Tiinan & PumPumin kanssa, JYVÄSKYLÄÄN kansallisiikisoihin. KOULUkisoihin, et sekii vielä. Se 4 h ajomatka Kirkkonummelt traikku peräs Jyväskylään alkoi oikein mainiosti ja loppu hyvin kaikki hyvin. Siinä vaan keskenkaiken tuli ohimennen mieleen, et ois voinu numerolapunki ottaa... (ei saa lastata ulos jos ei oo suitset päässä numerolapun kanssa), mut onneks paikanpäällä oli kuiteskii joku varusteshoppi mist sai ostettuu. Pumppa sai 63 % mikä min mielestä just 5 .v täyttäneeltä on ihan hyvin, mut Tiina analysoi aika kovasti omaa suoritustaa. Voihan se olla niin tai näin, minust se meni hyvin ja thats it. En mie osaa katttoo sitä sillai ko ne tuomarit ja joo oon koht ammattilainen, mut täs vaiheessa mun ammattiin kuuluu vaan osata kattoa ontuuko se vai ei, tuleeko verta suusta vai ei ja hoitaa se sit sen mukaan. Kylhän mie haluisin osata kattoo et meneekö nyt laukkapiruetit hiemman liian jotai, mut en vaan viel osaa, piste.

Otsikko kuiteskii juontaa juurensa tän päivän keskustelusta med Petruska & kumppanit, jossa kävi ilmi et omistan Aku Ankan tuurin. Näin taitaa kieltämätttä olla, sillä harvinaisen hyvin tunnistan itseni tuosta jatkuvasta epäonnesta ja supersuurista kämmähdyksistä. Esim. Kävelen kerran tallliin ilman turvakenkiä ja varpaat murtuu, meen estekisoihin ja tipun ekalla pystyllä, lähen noutamaan maneesin takaa tolppia tajutakseni, että oon kävelly ihan turhaan ympäri kun ei siellä ollu niitä enää ja soijaa pukkaa. Olen kateellinen Hannu Hanhille, joita täällä vaikuttais olevan useampiakin. Vaan missä on Milla Magia? Hän voisi tehä jotain taikoja, jotta meidän onnet kääntyis ympäri ja kerranki voisin olla se fiksu ja filmaattinen räpylöiden läpsyttäjä, silllä tällä hetkellä saan suuhuni vaan edellä menijän pyrstösulkia.

Sitte, isukki kaipaili minuu tänään :) <3 Vaan sen verran kylläkin, et ilmoitti veljensä eli min sedän kutsusta suvun tapaamiseen... Not good, not good. Koitin sitte kysellä vähä et ketäs sinne on menos ja mitäs siell tapahtuu, ko enhä mie koskaa missää sukujuhllis oo ollu. Ei se vastannu mitään, mut tiedänhän mie jo muutenki millanen henkinen helvetti siel odottaa. Nyt kaikki aattelee: et miten niin muka, okei ei aina jaksa sukuloida, mut ei se nyt niin paha oo kyl sitä päivän kestää, MUTTA tätä ei kestä kuunnelkaas:
(SYVÄ huokaus) Min isi ja setäni Seppo on ku yö ja päivä. Ei niinku mitään samaa niissä, niin voitteko kuvitella meitä lapsia sitte? Niit on 4, 2 tyttöö ja 2 poikaa tai aikaihmisiähän he ovat jo ko meitäkii vanhempia, mut KAIKKI niist on ylioppilaita, jotai L:iä kirjottaneita muka olevinaan viisaita ihmisiä. Eivät polttele yhtään mitään ja aniharvoin maistelee tilkan viiniä kuunnellessaan oopperaa. Ne asuu ulkoimailla, eri maassa taitaa jokainen majailla, on vaimoo, on lapsii ja kaikkee, puku päällä kulkevat jokapaikkaan yms. Tosi sivistyneitä ihmisiä.
Mut sitte ollaan me, rupusakki. Risat verkkarit päällä ja liian isot hupparit. Meistä kukaan, ei KUKAAN ole kirjottanut eikä aijokaa. Vedetään pussikaljaa kotipuistossa ja pilataa keuhkot vetämäl spaddua. Meidän eronnneeesta perheestä 4 asuu KSNK ja yhteensä ois siis 5. Meistä ei kukaan tiedä mistään mitään ja kuunnellaan enkkurokkipunkkia, josta ei ymmärretä sanaakaan. Niin kyllähän tää nyt pahasti siihen Ankka teoriaan kalllistuu, kun Seppo näköjään on se min Roope setä.

Kyllä minäkin haluan

Taas jälleen, niinkuin aina minulla olisi hirveesti kaikkee kivaa kerrottavaa, mut oikeastaan en jaksa niisttä kirjottaa. Aina on päivän päätteeksi jokin asia jäänyt vihlomaan hampaan rakoon ja tänään se on ratsastus. Eikä oikeastaan ihan mikä tahansa ratsastus vaan kisat. Kisat, kisat, kisat. ( Syvä huokaus) En ymmärrä, miksi en koskaan pääse kisoihin? En ikinä, ikinä, ikinä. Joudun joka kerta oleen kisahoitajana. Ja okei, se on mulle ihan fine, tykkään tulla hoitajaks esim. kenttäkisoihin, se on jännä, tykkkään tulla hoitaa kansallisii ja kansainvälisii kisoihin ja miks ei sit aluekisoihinki, MUTTA mie haluun ite kans! Oon aina halunnu mu en ikinä pääse.

Toisinaan (aina) en voi käsitttää, miksi niissä kisoissa nään porukkaa jotka ei es halua ridaa siellä? koska vanhemmat on ostaneet lapselle hepan ja he haluaa et toinen menestyy. Okei. MUT SE PAATIN TAPPI EI HALUA!!! Mut mie haluan, joten miksi sinä niin saatanan rikas vanhempi et ole voinut ostaa sitä heppaa vaikka mulle? Sekii on ihan älytöntä btw. ku multa tulee kaikki kysymä onko sulla omaa heppaa? Aijaa miks ei oo? Haluisitko? NO URPÅT KUUNNELKAA TOTTA KAI HALUAISIN! Haluaisin vaikka heti, mut ei ole, ei ole sitä vitun rahaa, enkä omista sellasta vanhempaa joka haluis rahojaan muhun sijoittaa.

Haluaisin kisoihin, oon kuitenki aina se hoitaja. Lehtoharjussa lähti rekallinen heppoja, REKALLINEN ja jouduin silti olee se helvetin hoitaja. Sillo aina aattelin kumminkii et kyl mie sit ainaki pääsen yllin kyllin ko minust valmistuu ammatttilainen, mut eipä oo muuttunu asiat. Mikä siinä on? Oonko niin huono, et en voi osallistuu mut kukaa ei kehtaa sanoo? NO SANOKAA NYT SAATANA!!! MIKÄ VITTU VOI OLLA SIINÄ ETTEN PÄÄSE/ SAA TULLA MIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!??????????????
Oooon niin hermoraunio et ehkä kuolen! Sitte noi saakelin pillerin pyörittäjä TUNTIRATSASTAJAT saa mennä, niinku WHAT???!!!  Argh, en kestä!

Toinen asia myös, joka sydämmelläin keikkuu on päätös. Päätös siitä kumpi on parempi. Oon pikku hiljaa oppinu kunnioittaa itteäni niin, että koitan tehä juttuja sen mukaan mikä minust tuntuu hyvältä, en silllai miten muista tuntuu. Tai siis joo, haluan myös et muista tuntuu hyvältä, mut lopullinen päätös pitää kuitenkii tehä ittensä perusteella eikö? Sillai oon nyt oppinu. Mulla oli vaikea päätös, kun TO- jakso on nyt loppu ja min pitäs kerätä kimpsui ja kampsui & lähtä menee, but i just feel like that i want to stay. Joten miten kerron Marialle& kumppaneille et hei sori en haluukkaa sinne ko haluun jäädä tännne? KUN kyse ei kuitenkaan oo siitä et en viihtyis Marialla, mut tää tuntuu vaan paremmalle, en osaa sen enempää kuvailla sitä. Onko se väärin mie mietin vaan? Koska enhän mie oo ketään unohtanu, mie vaan yritän toimii sillai ko tuntuu hyvält, vaik sydänt vähä ottaa kipeetä...

Loppujen lopuksihan kaikki haluaa olla vaan onnellisia. Kaikki tekee omia juttujaan just sen takia et se tuntuu hyvältä ja vaik just sinä hetkenä ei tuntuiskaa, niin myöhemmin se on ollu oikee ratkasu eiks nii? ei voi takertua johonki ko takiainen, täytyy osata pääst irti. Mut ent sit jos ei haluu päästä irti? Sillo se varmaan on ihan oma ja hyvä valinta. Mut jos kysyn teettekö juttuja, joista tulette onnelliseksi, niin kyllä kaikki tekee. Miksi mun pitäs tyytyä sitte yhtään vähempään, kyllä minäkin haluan.


                                                    -Tiia-

ajatuksia

En epäselvä oo tahallani,
mut kerron nyt asiat tavallani,
ko pystyn seisoo omil jaloillani,
eikä min tarvi olla pahoillani:


Ku aina vaa,
purkaa huonoi tunteitaa,
ei hyvist keksi sanaakaa,
mut nyt lukkoi alan avaamaa,
ja hetkeks taas alan sanomaa.

Haluun et tunteet välittyy,
välil angstii, mut se on hyväksyttyy,
ja ku sisällä liekki syttyy,
mua ei saa sillo pysäytettyy.

Mul on suunta elämässä,
sen nyt tajusin tässä,
ja vaik hihas oiski se ässä,
ni min vauhis ohi kiitävässä,
kaikki voi kadota hetkessä.

Mut kerranki tiedän ees vähä mitä teen,
ja oon valmis duunaa sen asian eteen,
jätin jopa kessuttelun sikseen,
jotta pääsen myös joskus arvostukseen.

Nykyää osaan tunteitanikin näyttää,
mölyt mahas, kuitenki koitan pidättää,
mut välil on vaa vaikee käsittää,
miks pitää muuta esittää.

Sillä tunteet mun on ristiriidassa,
hukassa, ison labyrintin seassa,
silti tiedän mitä on tapahtumassa,
kaikki selviää sit tulevaisuudessa.

Ja ilman min ystäviä,
olis yhä haavoja syviä,
ei olis ilosia päiviä,
eikä niitä hetkiä hyviä.


Lopuks haluun viel kaikkia kiittää,
vaikka sanat ne ei voi mitenkään riittää,
tekstiin tää silti pakko on liittää,
vaik kiitosta ei voikkaa selittää.

                                                                                    <3 -Tiia-

.....

Ei mulla ihmeellistä asiaa kellekkään tässä vaiheessa, sillä oon niin kuoleman väsyny, etten pysy enää pystyssä. Ainoa syy miks nyt kirjotan on se, että saiin tehtyy nää tehtävät nyt! Kello näyttää olevan jo yli puol 1 yö, no mut hei, tei nnäit eile 3 asti yöl. Eli ei muuta, nt nukkuu ko Mr M tullee aamullla ja nyt mullla on hyvä tuntisuunnitelma valmiina, kaikki peukkuja mulle nyt!(että ylipäänsä pääseen sängynpohjalt ylös)