Kahvi keissi

Okei eli siis tilannehan on se, että tänään meiltä oli mystisesti kadonnut vajaa kaksi mittaa kahvipuruja, vaikka ne eilen päivällä sinne jätettiinkin. Minulla on tähän selitys, hyväkin, mutta onnistuin kuitenkin omalla käytöksellä aiheuttamaan taas sekasorron  kroppani syövereissä ja ehkä eräiden ihmisten aivo nystyröissä. Olen joskus kertonut joillekkin, en varmaankaan täällä blogissa vielä, mutta kuulettepa nyt kaikki sitten, mutta niin kun minusta usein luullaan et valehtelen, kun en vaan oikeastaan jaksa kertoa koko totuutta.

Esimerkkinä tänään, kun aamulla menin haukkaamaan hieman evästä ja mieleni teki kahvia niin minä sitten reiaana tyttönä keitin itselleni kupposen. No sinnehän ne kaikki purut meni. Päivällä oltiin siinä sitten syömässä ja tuli puhetta että kahvia halutaan. Kokki sitten vastasi ettei sitä enää ole, vaan meidän poppoo tiesi jättäneensä hieman murusia pussin pohjalle, enkä minä taliaivona tajunnut siihen väliin huutaa että oon ne juonu aamulla. Miksi?
Koska sanat maagisesti takertui kurkkuuni, enkä saanut niitä kakistettua pihalle osaksi johtuen ehkä siitä ylihysteriasta, että  kävin samanaikaisesti mielessäni kamppailua syyttääkö he nyt minua ahneudesta vai mistä. Tilanne kuitenkin meni ohi ja sitten rentouduin taas ja kaikki oli ihan fine.

MUTTA sitten illalla iltatallia tehdessäni, yksi meidän salapoliiseista tuli selvittelemään teoriaansa siitä, kuka on vienyt meiän kahvit ja mikä oli motiivi, kunnes hänen suustaan tulvahti sanat: "siis jos sie et oo niitä aamulla juonu" tämän hän sylkäisi suoraan synkille kasvoilleni, kuin yleinen syyttäjä todistusaineistonivaskan läsäytettyä tuomarin pöytään ja elämäni pimeni (no ei nyt ihan, mut melkein) En vaan pystyny valehtelemaan, joten sanoin et joo kyllähän mie ne join. Sekunnin murto-osan pällisteltyään hän vaan vähä nauraa hyrähti: "oisit nyt heti sanonu!"

Monet, mukaan lukien tämä ko. henkilö johon txtissäni viittaan, varmasti mietiskelee ja ovat tohkeissaan, miksi ei se voinu sanoo silloin ekalla kerralla, just siinä ko oli puhetta, miks ei voinu sanoo?
En tiedä kuuluu vastaus. En mie halunnu siit mitän pahaa, mut tilanne kärjisty niin nopeasti niin pahaksi etten voinu enää mitään. Voitteko kuvitella, et näin suuren kohun oon saanu aikaseks sillä et en kertonukkaa ihan koko totuutta, sillä sanoin kyl itekkii jo ENNEN kokkia et kahvi on loppu.
Mun elämä ei taida olla ihan normaalia, jos omatunto tappaa miuta 1 kupillisen kahvia takia.

P.S. onnekks Petra oli poissa ja Labi oli paikalla <3 Sain helliä ja lelliä muhkeloa ihan sylin täydeltä! <3