fiilistelyy

En pysty käsittää,

en osaa selittää,

sillä mun luonteesee,

ei kuulu jäähä kii tunteesee.

Sä saat mun pään pyörälle,

miks ei se tunnukka väärälle,

vaan oikeesti helvetin hyvälle.

Ei oo ollu tän kaltaista,

ei niinku mitään vastaavanlaista,

oon vaa luullu et kaikki samanlaista,

mut näköjää en tienny paremmasta.

Pelkästään ku sua ajattelen,

nousen ilmaa ja leijailen,

sydän laivalla seilailen,

ja sen kestävän uskottelen.

Silti järki tää,

mun tunteita myrkyttää,

pikku hiljaa reikää sydämeeni syövyttää.

Miten saisin sen pois,

ilman järkee helpompaa ois,

sillo tehä mitä vaa vois,

jos luoja sen mulle sois.

Olen toki tottunu,

et virheist en oo paljo oppinu,

mut jos haluut aatella,

ni avain sydämeeni on yhä tallella,

mut se pitää ansaita,

enkä haluu vaa lahjoja runsaita.

Tarvin yhden ihmisen,

suhteellisen tavallisen,

josta vain minä itse nään,

jotai mitä muut ei tuu ymmärtämään.

Vaikka vaatimukset on kovat,

edessä ehk oottais hyvät ajat,

oon tosin ennenki ollu väärässä,

mut tää tie ei oo yhtä hämärässä,

en kyllä tiedä susta,

mut jos kyse on musta,

ei tarvita enää mitään tunnustusta,

sillä päähän ei mahu enää muuta ajatusta. <3